Pidettiin ekat hakuharkat Kellonummen kallioisessa maastossa. Nämä oli pimeätreenit, kun oltiin arki-iltana reenailemassa. Koira oli normaalia enempi tohkeissaan, koska edellisistä treeneistä oli jo kulunut aikaa. Jonkinlaisen suunnitelman olin tekevinäni, mutta hajut tuntuivat nousevan tuona iltana tosi helposti, ja koira suuntasi välittömästi maalimieheltä toiselle. Mä sitten kipaisin kiireesti perään, kun kerran toinen tiesi minne pitää mennä. Haukkumiset oli turhasta innosta johtuen aikalailla hurjia; sellaisia: anna tänne jo ne namit!!!!
Seuraavissa treeneissä voisi koittaa lisätä tuota ohjattavuutta, nyt tyyppi ei paljoa kysellyt, meni vaan menojansa. Mutta ehkä ymmärrettävää, kun yhdistelmä pitkä treenitauko sekä helposti erottuvat hajut.