Oltiin keskiviikkoiltana treenaamassa pimeällä hakua. Tosin taaskaan ei ollut aivan säkkipimeää, koskapa puolikas kuunsirppi antoi jonkin verran valoa. Edellisistä hakutreeneistä oli kulunut jo pari viikkoa aikaa, niinpä koira tuntui olevan tavallista touhukkaampi ja malttamattomampi. Ehkä pimeä vähän toi lisäjännitystä puuhaan. Ohjaajalle tuotti ekstrahaastetta se, että monet meistä emme olleet tuossa paikassa koskaan käyneet valoisalla. Yllättävän nopeasti suuntavaisto petti, emmekä osanneet ihan varmalla sanoa, että missäs suunnassa ne autot muuten olikaan. Maalimiehet löytyivät ihan hyvin, tällä kertaa oli yksi koirille vieras miespuolinen maalimies, joka makoili pitkin pituuttaan kallion painanteessa. Heppu aluksi hiukkasen oudoksui moista, ja ennen haukkua tuli vähän epäilevää murinaa, mutta onneksi se vaihtui kuitenkin ilmaisuhaukkuun ja löytyihän tuoltakin sitten jauhelihapiffisuikaleita palkaksi. Olis kyllä kiva saada lisää noita vieraita maalihenkilöitä, kun koirat on vähän jo meihin ryhmäläisiin tottuneet. Yksi ryhmän terrieri myös piti ennen haukkua jännää murinajupinaa, ennenkuin ilmaisu lähti käyntiin.
Pimeätreeni oli siis oikein hyödyllinen, koin haasteelliseksi yhtä aikaa koiran liikkeiden ja alueen rajojen seuraamisen, varsinkin, kun meillä ei ihan hirveästi ollut heijastimia mukana rajamerkeiksi.

Kuvaaminen on sattuneesta syystä jäänyt vähemmälle, joten tässä nyt tämmöinen kuva, kun perjantaina Heppu pääsi Maisan kanssa lenkille. Herrasväki on kyllä niin aikuista koiraa, että kiinnosti enemmän se ympäristön tutkailu ja haistelu kuin keskenään vehtaaminen. Mutta on se kimppalenkkeily vaihteeksi mukavaa.