Parikymmentä innokasta Espyläistä kokoontui oppimaan ja pohtimaan etsintäsuunnitelman teon saloja. Meidät jaettiin ryhmiin, ja saimme miettiä mm. vuodenaikojen, säätilojen ja tuulten vaikutusta suunnitelman kannalta. Joka ryhmässä oli kokeneita hälyryhmäläisiä, ja myös meitä uudempia Espyläisiä. Minä keltanokka opin uuden sanankin; rääseikkö on tiheikkö, risukko, josta haju ei hyvin kulkeudu. (Tästä innostuin sitten tutkimaan netistä moista, ja sieltähän sitten löytyi lisää mielenkiintoisia sanoja.)
Lämpötilojen vaikutus suunnitelmaan näkyy mm. siten, että kumpuilevassa maastossa kannattaa etsiä ylhäältä alas, jos aurinko on ehtinyt lämmittää rinteitä, silloin ilma nousee ylöspäin. Ja taas jos ilta on jo viilennyt, tutkaillaan rinteiden alaosista käsin.
Kosteus sitoo hajua, joten märät notkelmat tulee tarkistaa erikseen. Kuiva keli voi olla raskas etsimisen kannalta, ja koiraa täytyy juottaa useasti.
Talvella voi joskus käydä niin, jos pakastuu, että haju kapseloituu lumen sisälle, ja tulee taas aistittavaksi, kun lämpenee.
Meille jaettiin kartat, ja tehtävänä oli laatia suunnitelma. Etsittävä oli leikki-ikäinen lapsi, joka oli kadonnut 2 tuntia aiemmin. Päätimme aloittaa alueen lounaisosasta, vaikka tuulikin oli lounaasta, sillä vesialueen ympäristöt kannattaisi tutkia ensin, koska lapset usein hakeutuvat veden äärelle. Seuraavaksi hakisimme läheisten kesämökkien piha-alueet, ja sitten jatkaisimme hakua vähän kerrassaan koilliseen. Suuri alue olisi hyvä jakaa pienempiin osiin, jotta voisimme ilmoittaa etsinnän johdolle, kuinka pitkälle olemme edenneet. Kulkisimme alueen keskiosasta pohjoiseen, ja tarkistaisimme alueen rajan, missä kulkee autotie. Kartturi voisi kulkea tiellä tarkistaen ojan, ja koira kulkisi hieman sisempänä, tien läheisyydessä luultavasti kytkettynä (tehden esim. "piparkakkuja"). Koko alue olisi ollut yhdelle koiralle varmaankin turhan laaja, etsintään olisi mennyt monta tuntia.
Toinen ryhmä pohti kaupunkietsinnän erikoispiirteitä. Kaupungissa on paljon hajuja, ja esteitä (rakennuksia, aitoja, yms) ja koira on usein pidettävä kytkettynä. Sihteerimme kirjoitti myös, että "koiran lukutaito tärkeä". No, hän korjasi pikaisesti, että kyseessä oli tietenkin koiranlukutaito, joka meillä koiran ohjaajilla tulee olla skarppina, jotta havaitsee koiran hienovaraisenkin reagoinnin.
Ilta oli oikein mielenkiintoinen. Nyt sitten vaan jatkamaan harjoituksia, kyllä meillä hakukoe siintää tavoitteena tänä vuonna.