Mynttilän metikkö on mukava rinnealue, takaosassa on hyviä kivenjärkäleitä. Maassa oli hieman upottavaa lunta, mikä töppöjalan rientoa vähän hidasti, mutta hyvin tuo jaksoi juosta. Ihmettelin ihan alussa, kun lähdettiin kulkemaan vasenta laitaa, niin koira sai hajun lähes välittömästi ja hävis pitkälle ylös rinnettä pois näkyvistä. Sitten alkoi kuulua haukku, pitkä sellainen. Mä en kuitenkaan ehtinyt paikalle, kun siinä toljotin ja hidastelin. Kun maalimies oli antanut palkat, Heppu tuli mun luo, ja meidän täytyi sitten yhdessä mennä takaisin löydölle. Siitä jatkettiin eteenpäin, ja seuraava maalimies löytyi aika nopsaan. Oli kääriytynyt pressuun, niin ei oottanut Hepulta kovin pitkiä haukkuja ennen  palkkausta. Sitten viimonen mm oli kivenjärkäleen päällä, koira kipaisi luokse ja alkoi heti ilmaista maasta käsin. Meidän ryhmän ketterä labbis kiipesi muitta mutkitta järkäleelle, vaikka me luultiin, että ei sinne koira pääse. Mutta mä olin tyytyväinen tuohon ilmaisuun maasta käsin. Haukkui pitkään ja tehokkaasti. Treeneistä ei tullut kuvia, mutta käytiin niiden jälkeen vähän näpsimässä.

Iloisena harkkojen jälkeen

(Huomaa lumikenkäominaisuus jäpikän tassuttimessa.)