Tällä kertaa suuntasimme Histan metsikköön, mikä olikin hyvä juttu. Saatiin vaihtelua maisemiin. Piiloihin kömpi kolme maalimiestä, joista viimeinen alueen takaosassa sijaitsevaan umpipiiloon, elikäs roskasäiliöön. Heppu oli yhtä innoissaan kuin aina. Ensimmäinen maalimies lymyili ison kiven takana, sen Heppu ehti nähdäkin, ja alkoi jo tässä vaiheessa ilmaista haukkumalla. Tästä jatkettiin mun suunnitelman mukaan tutkimaan toinen etunurkka, jossa maalimies oli piiloutunut kaatuneen puun kannon taa. Heppu kulki mukavasti niin kuin toivoinkin, vähän meinasi lähteä kiipeämään kalliota alueen rajan ulkopuolelle, mutta palasi nopsasti, kun vähän vihjailin, ja sitten jo saikin hajun, eikä tarvinnut enää opasteluja. Viimeisen maalimiehen hajua haettiin vähän kauemmin. Roskiksessa oli kyllä vähän reikiä, ja kyllä se vainu sitten saatiin, ja hyvin tuo sitten ilmaisi, vaikka olikin outoa, kun ei maalimiehen tykö päässytkään hetimiten.