Tällä viikolla pidettiin pimeätreenit. Juuri kun tuli Hepun hakuvuoro, pimeä laskeutui. Joskin oli täysikuu, joten ei tullut aivan pilkkopimeää. Alue oli metsäpläntti aikaisemmin käyttämämme pläntin vieressä. Tälläkin kerralla sellainen suunnilleen puolet pienempi alue kuin maastohaun peruskokeessa. Onneksi olin ostanut valjaisiin vilkkuvalon ja itelleni uuden otsalampun, muuten mulla ei olisi ollut hajuakaan koiran liikkeistä. Taas kolme maalimiestä, ensimmäinen löytyi suht helposti lähtöpaikan puoleisesta reunasta. Sitten jatkoimme rinnettä eteenpäin, Heppu pinkaisi tarkastamassa rinteen toisenkin reunan, en sitä paljoa olisi kerennytkään ohjailemaan, mikä oli nyt ihan hyvä toisaalta, etten liikaa häiriköinyt. Jatkoin alueen reunan lähistöllä, koira palasi lähemmäs, sai hajua ylempää, ja löysi seuraavan mm:n. Lähetin Hepun siitä eteenpäin, punainen vilkkuvalo vaan vilisi, kun jätkä kiisi kohti seuraavaa löytöä. Jokaisella maalimiehellä tuli hyvät haukut, ja nyt oli treeneissä sopivasti haastetta, että etsintääkin tuli riittävästi. Tuulta ei juuri ollut, mutta silti löydettiin mm:t hyvin, kun alue ei ollut liian laaja ja piilot hirmu vaikeita. Mäkään en ollut yhtään niin jäässä piilossaolojen jälkeen kuin viimeksi.
Etsintäsuunnitelman tekoa pitäisi nyt vielä hioa. Yleensä siinä käy niin, että ajattelen, että jokin kohta tutkitaan ensin järjestyksessä, mutta koira saakin sitten hajun, ja sitten se on menoa. Mutta kaipa se vaan täytyy aina ajatellakin niin, että jos haju löytyy, niin tutkitaan se ensin ja palataan sitten keskenjääneeseen kohtaan.
Ensi kerralla otetaan ehkä vähän vaikeakulkuisempi maastokohta.