Sunnuntaiaamuna suuntasimme Nuuksioon hakuilemaan. Ehdittiin ulkoilla pitkä aamulenkki, Heppu oli melkein liiankin rauhallinen, mutta jaksoi kumminkin etsiä hyvin. Kolme maalimiestä luuraili alueella, joka oli aika helppokulkuista metsää ja kalliota. Aloitettiin kulkemalla alueen rajoja. Jostain syystä koira ei saanut ekan maalimiehen hajua, vaikka vähän aikaa palloiltiin seudulla, missä mm:n piti olla. Päätimme jatkaa eteenpäin, ja palata sitten tähän uudelleen. Eka löytö oli alueen takarajalla ison kuusen oksien alla. Sitten jatkettiin eteenpäin rajaa mukaillen, ja kuljettuamme koko takarajan ja puoleenväliin sivustaa pysähdyimme hetkeksi tarkkailemaan, että oisko koiralla jotain aavistusta. Tuuli kävi alueen keskeltä, sitten meitä oli neljä hakuryhmäläistä ja Heppu toisella puolella. Yhtäkkiä se alkoi nostaa nenäänsä alueen keskustaa kohti, ja lähti sinne suunnalle. Se oli saanut hajun pressun alla olevasta maalimiehestä meidän ryhmäläisten hajujen läpi! Aika taitava ukkeli.
Sitten etsimme vielä viimeistä maalimiestä alueen etunurkasta. Vieläkin tuntui huonosti haju nousevan, mutta kyllä se sitten löytyi. Maalimies luurasi aivan alueen nurkassa, jyrkän kallioseinän ulkopuolella. Tästä opin sen, että tästälähin alue kuljetaan niin, että kulmamerkit kannattaa kiertää ulkopuolelta, ja tietty mielellään myös koira mukana.

Taitaa olla hajua.

Ovela maalimies oli pressun sisällä.

Nenä käytössä.

Löytyihän se viimeinenkin lopulta.                  Kuvat otti Tuulin mies Pete, kiitokset!