Tänään kävikin sellainen juttu, että kun Kattilajärventie olikin aikas jäässä, niin osa ryhmäläisistä meinas jäädä jumiin. Reenipaikka päätettiin sen tähden vaihtaa lennosta.

- Niin mitä me sitten täällä Nuuksiossa tehään, jos ei kerran ole ukkoja metässä?

- Ja äkkiä sinne Oittaalle!

Oltiin sitten raunioradan maisemissa. Kolmella maalimiehellä mentiin. Aluksi piti haeskella vähän tyhjää metsikköä, mutta olematon tuuli alkoikin sitten viritä voimakkaammaksi pieneltä nyppylältä, missä 2 ukkoa lymyilivät, niin eipä hakukoiran nokkaa voinut hämätä, ja oli seurattava hajua. Mä kyllä aluksi yritin huudella Heppua jatkamaan toisen reunan tutkintaa, mutta jätkä meni (oikein) hajun perässä, ja löysi luuraajan. Toiselle jatkettiin nyppylää eteenpäin, ja löytyi aika nopsaan. Tämän jälkeen oli tarkoitus vaihtaa tien alapuoleiselle alueelle, mutta tiellä liikkui ihmisiä ja koiria, niin jäätiin vähäksi aikaa hollille. Tämäkin ihan hyvää harjoitusta, että hakua tehdessä voidaan välillä vähän rauhoittua ja odotella, ennenkuin voidaan jatkaa. Vikalle maalimiehelle mentiin jyrkkää rinnettä alas, missä oli aikalailla risukkoa. MM oli raunioradan reunamalla "rivitalon" päällä. Heppu löysi tämän vähän mietiskeltyään, ja haukkukin tuli suht hyvin. Voitais kyllä muutamia kertoja harjoitella vielä korkealla (esim. puussa) olevia maalimiehiä.
Nämä treenit kävi myös kuntoharkoista, kun tuli sitten muutama kerta kivuttua sitä jyrkkää mäkeä. Hyvä se on reenailla välillä mäkisemmässäkin maastossa.


- A vot !!!

- Mitä toi maalitäti tuolla katolla luuraa? (Haukuttava kai sekin on.)

- Onneksi muisti kuitenkin ottaa riittävästi evästä mukaan, että riittää löytöpalkkioksikin.

                                (Kiitokset Tuuli Nurmelle Oittaalla otetuista kuvista :)