Sää: matalapaine, mutta pouta, heikkoa tuulta

Herttoniemen rata oli myös mukava tuttavuus. Piilot jälleen hiukan laakeammin kuin Oittaalla. Hauska piilo oli "lentokoneen romu", kuvausrekvisiitta, jossa oikeita matkalaukkuja ja muuta sälää; yhdenlainen onnettomuussimulaattori J.

Ryhmäläisiä riitti maalimiehiksi vähän hintsusti, mutta hyvin saatiin treenit vedettyä. Päätettiin olla laittamatta umpipiiloja, koska rata oli outo. Kahta ekaa maalimiestä hiukan haeskeltiin, kuitenkin löytyivät ihan suht nopsaan. Koira taaskin innostunut ja kiipeili kovasti, hyvin ohjattavissa. Kahden ekan maalimiehen jälkeen haettiin tyhjällä alueella, koira jatkoi hyvin hommia, vaikkei saanut hajua. Kolmas maalimies oli kopissa, jossa mökkimäinen vanerikatto 45 asteen kulmassa. Heppu sai vainun, mutta kulkureitin toisella puolella tuntui kiinnostavampi tuoksu, jonka kävi ensiksi tutkimassa. Palasi kyllä välittömästi takaisin, kun hihkaisin. Maalimiehelle pääsyä ei heti keksinyt, ja kiipesi mökkerön katolle nuuskimaan. Nähtävästi hakeutuu monesti aivan hajun päälle, no siellähän se varmaan vahvimpana tuntuukin.

Nyt ei ole enää kauheasti kautta jäljellä, mutta tarkoitus olisi jatkaa hakuharjoituksia metsässä. Jospa sinne harjoittelisimme haukkuilmaisua, ja sitten kevätpuolella voitaisiin ottaa haukku käyttöön raunioilla. Saapa nähdä kuinka onnistuu.