Käytiin Oittaalla hakuharjoittelemassa. Keli oli aika haastava, lunta sen verran, että heelerin maavaralla varustetulle etsijälle eteneminen oli vähän työlästä. Hauskaa kuitenkin oli, ja intoa riitti.

Pötkö porhaltaa.

'Jos mä haukun suoraan ton maalimiehen korvaan, kun se ei ehkä kuule, että
mä löysin sen jo. Nakit kehiin!'

Iloinen metsäpartiolainen

Peura toljottaa kateellisena, kun toiset saa palkkaa.

Hepun poppoo vaihtoi maisemaa, vallan 10 km siirtyi kotipaikka. Eihän tuo muutto koiralle niin mukavaa ole, mutta onneksi pääsi pahimman ruljanssin ajaksi hoitoon. Vähän on outoja ääniä kuunneltu ja niille pöhkistelty, mutta kyllä uusi majapaikkakin ihan mukava on, tilaa hiukka enemmän, ja onneksi vieressä on kunnon peltoaukea, jonne pääsee nuuskuttelemaan ja vipeltelemään. Kaverikin löytyi lähistöltä, Essi-koira.

Hyvä on pötkiä.

Kohdattiin alkuasukas. Pikkasen jännitti jätkää, kun Heps muisti pentuaikanaan
koirapuistossa käyneen spanielin, joka selätti koltiaisen alta aikayksikön.
Tämäkin oli aika samaa maata, eli pojat tossun alle ja heti!

Tämä se on hauska likka; Essi.

Treenit alkoivatkin 'pelastusharjoituksella', kun ensin jeesattiin ojaan pudonnutta autoa pääsemään takaisin tielle. Eipä tuossa kauaa mennyt, mutta täytyis kyllä opetella, kuinka hinausköysi oikeasti kiinnitetään, nyt kiinnitys meni niin, että tarvittiin teräasetta jälkikäteen, jotta saatiin köysi irti...
Etsintämaasto oli luminen, suht avonainen metsikkö, missä oli joitakin mukavia isoja kiviä, ja hyviä kuusia piiloiksi.
Tällä kertaa ei rajoitettu alueen kokoa pienemmäksi kuin muilla, halusin nähdä, kuinka meillä menee.
Etsintäsuunnitelmani ei taaskaan oikein toteutunut, kun koira päätti lähteä kiertämään juuri päinvastaiseen suuntaan. Aikansa rynnättyään läähättävä jätkä sitten alkoi enempi kyselemään, että mistäs etsittäis. Tosin ehkä sitten liikaakin sitä koetin ohjailla. Eka maalimies oli alueen takarajalla ison kiven päällä. Sieltä sitten jatkettiin kiertämällä aluetta. Toka mm:kin löytyi hyvin. Hienosti jaksoi ukko juosta, vaikka lunta olikin parikymmentä senttiä. Kolmannelle maalimiehelle koira lähti hyvin, mutta sitten haju ei heti valjennutkaan. Kierrettiin pieni harjanne, ja sieltä saikin hajun suuren kiven vieressä lymyävälle mm:lle.
Hyvät treenit oli, vielä kun sais heti alusta koiran paremmin kuulolle. Usein siinä vaan käy niin, että jostain tulee maalimiehen haisua ihan eri järjestyksessä kuin mä luulin.

-tästä ne tytöt on menny.

Olikin satanut reippaasti lunta, ja vähän mietitytti kuinka tappijalka pääsee rämpimään. Sanoinkin upottajille, että voitais ottaa vähän pienempi alue. No, tässä sitten kävikin niin, että alue oli n. kolmasosa pitkäkoipisten etsintämaastosta, ja lunta oli siis Heppua puoleen kylkeen, mutta se oli niin kevyttä ja ilmavaa, että ei nyt niin mahdottomasti estänyt maastonakin kulkua. Ukkeli löysi sitten 4 maalimiestä saman tien. No, oli sitten ehkä enempi haukkutreeniä tämä, tällä kertaa jätkä haukkui nätisti ilmaisten, toisin kuin edellisellä kerralla. Vikalla mm:llä piti haukkua 20 kertaa, vaikka olin jo ihan vieressä. No, hienosti meni.

-Tommone löyty!